LIPPU JA PÖYTÄSTANDAARI Ohjeistus Reserviläisjärjestöjen tilaisuuksissa käytetään usein sekä Suomen lippua että järjestölippuja. Lippuja käytettäessä on noudatettava niiden käytöstä annettuja sääntöjä ja määräyksiä. Näistä löytyy tietoa Reserviläisen juhla- ja seremoniaoppaasta sekä esim. Suomalaisuuden liiton internetsivuilta osoitteesta www.suomalaisuudenliitto.fi. Suomen lipun käyttöä säätelevä vuoden 1978 lippulaki antaa jokaiselle kansalaiselle oikeuden kansallislipulla liputtamiseen. Virallisten liputuspäivien ja yleisten liputuspäivien lisäksi voi liputtaa muissakin yhteyksissä. Maanpuolustusjuhlassa, kuten myös piirin ja yhdistyksen juhlassa on luonnollisesti oikeus ja jopa velvollisuus liputtaa järjestölippujen ohella myös kansallislipulla. LIPUN SUUNNITTELU Yhdistyksen lipun hankinnasta ja suunnittelusta vastaa kukin yhdistys itse. Lipun suunnittelusta ja lippuheraldiikasta antavat ohjeita Reserviläisliitto ja Suomen Heraldinen seura, http://www.heraldica.fi/fi/. Lipun suunnittelussa ja hankinnassa on huomioitava seuraavat näkökohdat: • Lipun suunnittelussa on seurattava liiton antamia ohjeita. • Tunnuskuvion pitää symboloida yhdistyksen ja koko liiton tarkoitusperiä mahdollisimman luontevalla ja yksinkertaisella tavalla. • Yhdistyksen nimeä ei pidä sijoittaa tunnuskuvioon. • Mikäli lippu suunnitellaan yhdistyksessä, on siitä hankittava sekä heraldiikan asiantuntijan että liiton lausunnot. Tarvittaessa lippua on korjattava näiden lausuntojen mukaisesti. Molemmat lausunnot saa veloituksetta liitosta. LIPUN NAULAAMINEN Lipun käyttöönotto suoritetaan seremoniallisin naulaamis- ja siunaamismenoin. Seremoniallinen naulaaminen suoritetaan ennen siunaamista. Tilaisuuden isännyydestä vastaa lipun lahjoittaja, saaja tai molemmat yhdessä. Juhlaan tulee kutsua ainakin: • lipun lahjoittajat ja muut sen hankinnassa mukana olleet, • veteraanijärjestöjen edustajat, • kunnan tai kaupungin, seurakunnan ja oman järjestöorganisaation edustajat, • puolustusvoimain edustajat, • hankintaan myötävaikuttaneet yhteisöt ja yritykset. Lippu tulee ennen seremoniallista naulaamista esikiinnittää niin, että naulankannat jätetään vain hieman koholleen. Lippu on naulattava siten, että naulaussauma jää piiloon. Lipun naulauksesta on pidettävä erillistä naulauskirjaa. Naulaustilaisuudessa voi olla Suomen lippu vartioituna tai telineessä tai vastaavasti naulattavan lipun vartio. Käytettyyn vasaraan voidaan kaivertaa päivämäärä ja järjestön nimi. LIPUN SIUNAAMINEN Lipun siunaaminen on naulaamista juhlavampi toimenpide. Se suoritetaan usein kirkossa papin johdolla mutta se voidaan suorittaa myös paraatikentällä, juhlasalissa tai leiritapahtumassa. Siunaaminen voidaan suorittaa naulaustilaisuuden jatkona tai omana tilaisuutenaan. Tilaisuuteen kutsutaan naulaustilaisuuteen osallistuneiden lisäksi paikallisten veljesjärjestöjen edustajia ja muita toimintaa tukeneita henkilöitä sekä yhteisöjen edustajia. Siunaamistilaisuuden päätteeksi on luontevaa tehdä kunnianosoituskäynti sankarimuistomerkille tai jonkun järjestön johtoon kuuluneen edesmenneen jäsenen haudalle. Tilaisuus voidaan päättää vaihtoehtoisesti myös ohimarssilla. LIPUN KÄYTTÖ Järjestölipun käyttöä koskevat samat määräykset kuin lippujen käyttöä yleensäkin. Säännöt eivät tosin ole aivan yhtä tiukat kuin Suomen lipun kohdalla. Järjestölippujakin on silti käsiteltävä arvokkaasti. Järjestölippua ei yleensä käytetä ilman Suomen lippua. Tästä on kuitenkin poikkeuksena lippulinna, joka kootaan joko pelkästään Suomen lipuista tai järjestölipuista. Lippurintamassa Suomen lippua käytettäessä se asetetaan järjestölippujen edelle. Paikasta toiseen avointa lippua siirrettäessä tangon tulee olla kantimessa ja lipun alareunasta on pidettävä kiinni. Lippu on kuitenkin pyrittävä siirtämään käärittynä. Lippua ei saa jättää esim. seinustaa vasten nojaamaan avattuna. Liput on seremonian päätyttyä vietävä sivummalle käärittäviksi ja poiskuljetettaviksi. PÖYTÄSTANDAARIN SUUNNITTELU JA KÄYTTÖ Reserviläisjärjestöissä käytetään runsaasti myös erilaisia pienoislippuja. Niistä yleisimmät ovat pöytäliput ja standaarit. Pienoislippujen käytöstä ei ole yhtä tarkkoja sääntöjä kuin varsinaisista lipuista mutta niidenkin käytössä on syytä huomioida tietty arvokkuus. Pienois- eli pöytälippu on tarkka pienoismalli normaalikokoisesta lipusta. Se edustaa samoja arvoja ja sen esilläpidossa noudatetaan samoja periaatteita kuin suuren esikuvansakin osalta. Pienoislippua voi käyttää vain yhteisö, jolla on jo normaalilippu. Pöytästandaari on heraldisesti muotoiltu, vain toiselle puolelle kangasta painettu yhteisön tunnus, jolla on tietyt erikoispiirteet. Sen asema yhteisöjen juhlavimpana tunnuksena ja esim. Reserviläisliiton huomionosoitusvälineenä edellyttää käytöltä arvokkuutta ja hienovaraisuutta. Yleisötilaisuuksissa standaari asetetaan Suomen pienoislipun oikealle puolelle. Useampien standaarien esillepanossa voidaan noudattaa joko omistajayhteisöjen aakkosjärjestystä taikka, kuten maanpuolustus- ja sotaveteraanijärjestöjen tapauksessa, arvostusjärjestystä.